maanantai 13. helmikuuta 2017

Viimeisten ja ensimmäisten joukossa


Itä-Suomen koulun ovet olivat vielä puisia, kun minä niistä ensimmäistä kertaa sisään astelin syksyllä 2005. Opiskelu Itä-Suomen koulussa alkoi vasta 5. luokalla siellä Armilan koulun vanhassa keltaisessa mökissä. Tavallaan me oltiin lajimme viimeisiä, jotka näkivät sen vanhan, tai silloin vielä nuoren, Itä-Suomen koulun.

Talviloman jälkeen opiskelumaisemat jo vaihtuivat, sillä koulumme muutti uuteen rakennukseen Kesämäkeen. Sinä aikana tunsin kuuluvani osaksi jotain merkittävää ja historiallista, sillä samaan aikaan olin luokkalaisteni kanssa viimeisten ja ensimmäisten joukoissa. Muutenkin meidän koulu oli erilainen kuin muilla: se oli kaupungin uusin ja hienoin. Tänne ei päässyt opiskelemaan kuka tahansa, eikä muissa kouluissa käyty luokkaretkillä Moskovassa ja Pietarissa. Me osattiin arvostaa erilaisuuttamme silloin ja niin myös tänäkin päivänä ollaan kiitollisia siitä, että saatiin opiskella ISKissä tiiviissä porukassa – kaukana massatuotantokouluista.

Kuitenkin jos yhdeksäsluokkalaiselta minulta ja luokkalaisiltani kysyttäisiin Itä-Suomen koulun vahvuuksia opiskelijan näkökulmasta, niin päällimmäiseksi nousisivat juuri nuo edellä mainitut luokkaretket ja modernit luokkatilat. Koulun suurimmat vahvuudet huomaa vasta ajan ja kokemuksen myötä. Monelle meistä venäjän kieli tuntui kaukaiselta ajatukselta ysiluokalla. Siihen mennessä monelta oli jo kadonnut se kipinä, joka joskus starttasi kiinnostuksen venäjää kohtaa ja motivoi sen opiskelemista vitosluokan alussa. Parinkymmenen hengen luokasta vain kolme jatkoi Itä-Suomen koulun lukioon. Yksi niistä kolmesta olin minäkin ja täten pääsin taas ISKin historian kirjoille, sen pienimpään (kolmen hengen) luokkaan.


Sinänsä ei tuossa mitään ongelmaa olekaan, sillä kaikki menivät opiskelemaan sinne, minne tahtoivat, mutta valitettavan monen kohdalla venäjän opiskelu päättyi siihen. Toki kieltä on hankala oppia, mutta se on vielä helpompi unohtaa. Varmaan moni vanhempi, joka päättää lapsen opiskelusta Itä-Suomen koulussa, näkee sen investointina tulevaisuuteen. Siinä vaiheessa, kun venäjää on opiskellut yli viisi vuotta, niin se ei ole enää taakka, vaan sitä voi pitää jo vahvuutena. Monelle entiselle luokkalaiselle olenkin sanonut, että he antoivat periksi juuri, kun hankalin oli jo takana.

Näitä ”venäjän kielellä saat töitä” -tarinoita meille kerrottiin opiskelun aikana paljon, mikä ei kuitenkaan innoittanut sen enempää venäjän opiskelua. Valitettavasti venäjän merkityksen todellisesti huomaa vasta kokemuksen kautta. Tarkennan kuitenkin, että työn saamiseksi kielen lisäksi on oltava myös muita taitoja. Lisäksi venäjän kielen tarve työpaikoilla vaihtelee aloittain ja alueittain.


Itse olen aina töihin päässyt ja venäjän kielen osaaminen on ollut työpaikoissa avainasemassa. Ensimmäiseen vakituiseen työtehtävään pääsin jo lukiolaisena. Keittiötarvikkeita valmistavan yrityksen tehtaanmyymälään kaivattiin venäjänkielistä myymäläapulaista, joten taisin olla tarpeeksi vakuuttava ja osasin tarpeeksi venäjää, kerta pääsin töihin. Toki työt veivät minut mukanaan ja opiskeluun taisi jäädä liian vähän aikaa.

Tuloksena lukiosta valmistuttuani en löytänyt itselleni jatko-opiskelupaikkaa – oli siis lähdettävä kokopäivätöihin. Onneksi taas kerran venäjän avulla pääsin Nuijamaan rajalle palvelemaan venäläisiä turisteja tax free -asioissa. Pari vuotta töitä tehneenä tajusin, että jokin ammatti on haettava tai muuten olen ikuisesti juoksemassa eri työpaikasta toiseen etsimässä itselleni mieluista työtä.

Punnittuani vahvuuteni ja mielenkiintoni päätin hakea yliopistoon jatkamaan venäjän kielen opintoja. Tällä hetkellä opiskelenkin toista vuotta Itä-Suomen yliopistossa venäjän kielen kääntäjäksi.

Vaikka siitä on jo aikaa, kun valmistuin Itä-Suomen koulusta, silti uskon monen tuskailevan tänä päivänä niitä samoja asioita kuin moni muukin iskiläinen minun aikoinani. Jatkaako vai lopettaako venäjän opiskelun? Jokainen tekee päätöksensä miten haluaa, mutta minua ainakin turhauttaisi opiskella yli viisi vuotta kieltä vain siksi, että sen voisi heti unohtaa.

Teksti ja kuvat: Leo Kurkinen

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Värikkäitä esityksiä Joensuun yksikön Talentissa


Joensuun yksikön tukioppilaat ja oppilastoimikunta järjestivät perinteisen Talent-kilpailun 27.1. 2017. Kaikki oppilaat eskareista ysiluokkalaisiin olivat seuraamassa ja kannustamassa esiintyjiä liikuntasalissa. Tänäkin vuonna esitykset olivat taidokkaasti tehtyjä ja monipuolisia. Saimme nauttia muun muassa tanssista, soitosta ja a cappella -laulusta. Tuomaristo koostui Jehki- ja Anna-Liisa-opettajista sekä kasiluokan tukioppilaista Hennasta ja Iina-Emiliasta.


Voittajaksi tuli kahdeksannen luokan Veronika Vlasova upealla laulullaan ja pianonsoitolla. Toiseksi tuomaristo valitsi toisen luokan tyttöjen sulavan ja taidokkaan tanssin. Kolmanneksi tulivat eskarin Voitto ja Reima vauhdikkaalla tanssillaan, jossa oli käytetty hienosti myös rekvisiittaa. Tänä vuonna järjestettiin myös yleisöäänestys. Sen voittivat toisen luokan tytöt mukaansatempaavalla tanssikoreografiallaan.

Kirjoittaja: Jenny Rajavuori 9. lk