Joensuun yksikön avoimet ovet lauantaina 20.1.2018

Kaikilla oppilailla oli lauantaina koulua kello 9–13. Meillä kolmosilla ensimmäinen oppitunti oli liikuntaa. Liikunnassa oli luistelua. Seuraava oppituntimme oli kuvista, jossa piirsimme punatulkkuja. Sitten oli ruokailu. Ruokana oli lihapihvejä. Vietimme välitunteja sisällä ja ulkona. Sitten meillä oli musiikin tunti, jossa lauloimme, tanssimme ja soitimme. Viimeinen oppituntimme oli venäjää. Esitimme sadun Pullapoika eli venäjäksi Колобок. Vanhemmat tykkäsivät. Satu oli hauska.

Välitunneilla sai käydä vanhempainyhdistyksen kahviosta ostamassa herkkuja. Oppilaskunta järjesti salissa temppuradan.

Teksti ja kuvat: Heidi ja Anri, 3lk

Leo Tolstoi: Anna Karenina

Anna Karenina on Leo Tolstoin kirjoittama tarina 1870-luvun Moskovasta ja Pietarista. Kirja kertoo elävästi pietarilaisen virkamiehen vaimosta, Anna Kareninasta, joka sattuman kautta tutustuu kreivi Vronskiin ja rakastuu tähän palavasti. Teos kuvaa laajasti kaupunkien seurapiirejä ja tasapainoilua niiden ja kulissien takaisen elämän välillä.

Teoksen päähenkilö on Anna Karenina. Hän on luonteeltaan hyvin ystävällinen ja älykäs. Iloisen ja asiallisen luonteensa vuoksi hän on seurapiireissä hyvin pidetty henkilö. Sisimmässään Anna Karenina on kuitenkin epävarma ja ajoittain tyytymätön elämäänsä. Ulkonäöltään hän on kaunis. Hän on normaalivartaloinen, tummahiuksinen ja hänellä on selkeät kasvonpiirteet. Anna Karenina on naimisissa, mutta rakastunut toiseen mieheen. Elämässään hän tavoittelee onnea suuren rakkautensa kanssa yrittäen silti säilyttää asemansa Pietarin seurapiireissä. Tarinan edetessä ja asioiden mutkistuessa hänestä kuitenkin paljastuu synkkä ja hauras puoli, joka vaikuttaa hänen elämäänsä peruuttamattomalla tavalla.

Anna Kareninan tapahtumapaikkoja ovat Pietari ja Moskova, joissa sijaitsee kirjan henkilöiden asuntoja ja huviloita. Henkilöiden kodit edustavat ylimystön tyyliä ja ovat melko prameita ja nykypäivään verrattuna museomaisia. Kirjassa kerrotaan myös työväenluokan asumisesta, mutta huomattavasti vähemmän. Työväenluokka asuu tietysti ylimystöä vaatimattomammin ja kompaktimmin. Maaseutua  kuvataan kauniiksi, avaraksi ja harvaanasutuksi. Kaupunkia kuvataan aika vähän, koska kuvaus keskittyy lähinnä juuri asumiseen. Pietarin ja Moskovan tunnettuja paikkoja tai nähtävyyksiä tekstissä ei näy.

Venäläisyys näkyy teoksessa selkeästi. Tapakulttuuriin liittyy selkeästi teitittely. Yhdestä henkilöstä voidaan puhua useilla eri nimillä riippuen siitä, kuka puhuu. Henkilöstä saatetaan käyttää pelkkää etunimeä, lempinimeä, etunimeä ja isännimeä tai etunimeä ja sukunimeä, joten koko ajan täytyy olla todella tarkkana siitä, kenestä puhutaan. En ole aikaisemmin lukenut venäläistä kirjallisuutta, enkä siksi tunne sen kielellisiä tai kerronnallisia piirteitä. Sen kuitenkin huomasin, että teoksessa suosittiin pitkiä virkerakenteita ja yksi virke saattoi olla jopa yhden kappaleen pituinen

Kirjassa näkyy selkeänä teemana onnen tavoittelu ja toisaalta myös onnen hauraus. Anna Karenina tavoittelee onnea rakkautensa kanssa ja auttaa myös muita löytämään sen. Toisaalta teos kuvaa osuvasti sitä, kuinka pienet asiat voivat saada asiat täysin toiselle tolalle, eivätkä välttämättä aina hyvään suuntaan.

Anna Karenina oli tavallaan kiinnostava, mutta myös melko raskas luettava. Virkkeet olivat välillä todella pitkiä ja tämän vuoksi lauseen pääasia meinasi välillä joutua hukkaan. Miljöötä ja esimerkiksi henkilöiden vaatteita kuvailtiin erittäin yksityiskohtaisesti, välillä mielestäni aivan liian pitkästi. Toisaalta kuvaukset olivat taidokkaasti toteutettuja ja saivat lukijan ajattelemaan tapahtumapaikkoja ja sen ajan elämää. Välillä tuntui, että tapahtumat eivät edenneet kirjassa ollenkaan ja jotain tiettyä ja melkoisen vähäpätöistä tapahtumaa kuvattiin monta monituista sivua. Tämä teki ainakin itselleni lukemisen välillä melkoisen puuduttavaksi. Loppuratkaisu oli mielestäni hiukan tylsä ja ennalta arvattava. Pidin kuitenkin siitä, että silloin kun jotain tapahtui, tapahtumasta kerrottiin tarkasti eikä mikään jäänyt epäselväksi. Myös kirjan kieli oli kiinnostavaa. En kuitenkaan suosittele teosta sellaiselle, joka ei normaalisti lue paljon juuri sen pituuden (910 sivua) ja melko yksityiskohtaisen kerronnan vuoksi.

Teksti: Emma

Imatran yhdeksäsluokkalaiset ovat syksyn aikana tutustuneet venäläiseen kirjallisuuteen. Osa luki klassikoita ja osa uudempaa kirjallisuutta.

Uusia lukukokemuksia itänaapurista

Piru ja muita kertomuksia -novellikokoelman kaikkien novellien tapahtumat sijoittuvat Tarusa-nimisen kaupungin ympäristöön. Tarusaa ei kuitenkaan suuremmin kuvailla teoksessa, mutta kirjaa lukiessa siitä selvisi hieman tietoa. Tarusa on hyvin pieni kaupunki Moskovan lähellä, joka sijaitsee Tarusa-joen varrella. Tarusassa on muutamia suurempia kartanoita, sekä normaaleja venäläisiä taloja, joissa asustaa lapsiperheitä. Novelleissa mainittiin myös muutamaan otteeseen Venäjän pääkaupunki Moskova. Tämä johtuu osittain siitä, että Tarusa sijaitsee Moskovan lähellä.

Teoksen kirjoittaja Marina Tsvetajeva on itse kirjan päähenkilö. Hänen ikä vaihtelee teoksen aikana, sillä kokoelman novellit sijoittuvat suurelle aikavälille. Marina on kiinnostunut paljon ympärillä tapahtuvista asioista. Hän on silti myös rauhallinen ja hyväkäytöksinen. Marinalla on todella läheiset suhteet hänen perheeseensä, ja etenkin hänen siskoonsa.

Äidin-satu novellissa Marinan ja hänen siskonsa äiti kertoo opettavaisen sadun. Äidin idea kertoa satu lähti siitä, kun hänen tyttärensä halusivat tietää kumpaa hän rakastaa enemmän. Äidin tavoite novellissa on sadun välityksellä opettaa kahdelle tyttärelleen, että hän rakastaa heitä molempia yhtä paljon.

Äidin-satu novellissa päällimmäisenä teemana on lähimmäisen rakkaus. Teoksen teema tulee monta kertaa ilmi, kun äiti kertoo satua tyttärilleen. Selkeimmin teema tulee esille, kun äiti on tilanteessa, jossa hänen pitäisi luopua toisesta tyttärestään, mutta hän uhraisi mieluummin oman henkensä.

Lukemassani kirjassa tuli heti ensimmäisillä sivuilla vastaan venäläisiä piirteitä. Esimerkiksi kirjailija kertoo tekstissään heti perheestään ja käyttää siskostaan nimeä Asja. Asja on siis on lempinimi Annalle. Kertoja Marina käyttää itsestään myös tekstin aikana nimitystä Musja. Tekstissä myös huomaa, kuinka tärkeä uskonto on hänelle. Tämä asia viittaa siis venäläisyyteen, sillä Venäjällä uskonto on enemmän mukana arkipäiväisessä elämässä verrattuna Suomeen.

Jälkikäteen teoksesta jäi mieleeni hieman sekava olo. Teoksen ensimmäiset novellit olivat helpommin ymmärrettävissä kuin jälkimmäiset novellit. Jälkimmäisissä novelleissa oli pitkiä virkkeitä, joka oli yksi syy, miksi tekstiä oli vaikea ymmärtää. Tosin en ole aiemmin lukenut hirveästi novelleja, joten en voi kritisoida tai vertailla teosta muihin novellikokoelmiin.

Teksti: Nuutti

Imatran yhdeksäsluokkalaiset ovat syksyn aikana tutustuneet venäläiseen kirjallisuuteen. Osa luki klassikoita ja osa uudempaa kirjallisuutta.

Sergei Gluhovski: Metro 2033

Metro 2033 on ydinsodan jälkeiseen Moskovaan sijoittuva scifi-kirja. Vaikka kirja onkin venäläisen kirjailijan kirjoittama, venäläisyys näkyy kirjassa vain lähinnä ihmisten nimien ja kirjassa mainittujen paikkojen myötä.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Moskovaan, lähinnä sen metroon, koska ydinsota on tehnyt maanpinnasta ihmiselle asuinkelvottoman. Metrokaan ei ole järin hyvässä kunnossa. Tunnelit ovat osittain romahtaneita ja homeisia. Asemilla, joissa ihmiset asuvat, on likaista ja valaistus on huono. Toki on myös asemia, jotka ovat hyväkuntoisia, kunnostettuja ja valaistuja, mutta niitä on huomattavasti vähemmän. Metro ei ole myöskään turvallinen paikka. Sairaudet ja säteilyn synnyttämät mutantit vainoavat useita asemia.

Teoksen päähenkilö on vähän yli 20 vuotta vanha Artjom, jonka vanhemmat kuolivat hänen ollessaan pieni. Artjom on utelias ja haluaa auttaa muita. Joskus häntä ärsyttääkin, kun häntä pidetään liian nuorena ja kokemattomana, eikä hänen siksi anneta osallistua kaikkiin operaatioihin. Artjom asuu VDNH-asemalla, joka on lähiaikoina joutunut useiden mutanttien hyökkäysten kohteeksi. Artjom saa tehtäväkseen viedä salaperäinen viestin Polikseen, metron loisteliaimpaan asemaliittoon, jossa voitaisiin mahdollisesti auttaa VDNH:n ja samalla koko metron tilannetta. Kuten arvata saattaa, matka ei suju ongelmitta, vaan Artjom kokee matkallaan useita vaaroja ja pääsee perille useiden mutkien kautta.

Kirja käsittelee ihmiskunnan selviytymistä maan alla, paikassa, jonne se on omien tekojensa seurauksena pakotettu menemään. Ihmisestä, joka on pitkään hallinnut maailmaa ja alistanut muut lajit tahtoonsa, on tullut pelkkä tunnelirotta, joka joutuu taistelemaan selviytymisensä puolesta.

Teoksen aihe on hyvä ja sen idea on nerokas. Toteutus sen sijaan ei ole mielestäni yhtä hyvä. Kirja on kyllä tapahtumarikas ja jännitystä ei puutu, mutta jotain se jää vielä kaipaamaan. Ehkäpä se johtuu siitä, että kirjan lukemisen aikana ainakaan itselleni ei tullut sellaista tunnetta, että on pakko saada tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Myöskin kirjan lukeminen oli aika katkonaista ja vaivalloista, koska siinä mainittiin paljon metroasemia, joiden sijainti piti sitten aina tarkistaa kirjan ohessa olevasta metrokartasta. Ehkäpä Moskovassa asuvalle kirjan lukeminen olisi helpompaa, kun tietäisi paikkoja jo etukäteen. Kirjalle on julkaistu myös jatko-osa, Metro 2034, mutta sen verran vakuuttava tämä kirja ei ollut, että haluaisin lukea sille jatkoa.

Teksti: Maija

Imatran yhdeksäsluokkalaiset ovat syksyn aikana tutustuneet venäläiseen kirjallisuuteen. Osa luki klassikoita ja osa uudempaa kirjallisuutta.